Taidetta ja kulttuuria ennen ja nyt...

Lähdimme hankkeeseen mukaan sekavilla, mutta positiivisilla fiiliksillä. Ensimmäinen tapaaminen ikäihmisen kanssa jännitti jonkin verran molempia osapuolia. Ikäihmisemme vieroksui hieman ajatusta kulttuurista ja taiteesta, sillä hän ei koe itseään kovin taiteelliseksi. Huomasimme, että hän koki paineita siitä, että jotain konkreettista tuotosta pitäisi saada aikaan. Keskusteltuamme asiasta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että jokainen hankkeeseen osallistuja on yksilöllinen, eikä kenenkään niin sanottuja tuloksia voi verrata keskenään.

Yhdessä pohdimme, mikä olisi mieluista tekemistä ja ikäihmiseltämme nousi mielenkiinnonkohteeksi museot, ja toteutimme yhden museokäynnin Etelä-Karjalan taidemuseoon. Museo herätti vanhuksessamme ajatuksia ja oli varmasti mieluista että hänellä oli joku jonka kanssa sinne lähteä. Näin oli joku kelle purkaa mieleen nousseita ajatuksia.

Huomasimme hankkeen edetessä, että tapaamisista tuli kerta kerroilta helpompaa. Tähän vaikutti varmasti että aloimme käydä toisillemme tutuiksi. Ikäihmisemme otti meidät aina hyvin vastaan ja vierailuille oli mukava mennä. Kokonaisuudessaan hanke sopi varmasti ikäihmisellemme, koska hän kertoi nauttivansa ihmisten seurasta.

Hankkeen päättyessä osaltamme tunnelmat ovat yllättyneet ja mukavat. Meiltä vaadittiin omalle epämukavuusalueelle menemistä ja se olikin erittäin opettavaista. Ei ole helppoa mennä tuntemattoman ihmisen kotiin ja pyrkiä parantamaan hänen hyvinvointiaan. Tämä on vaatinut varmasti ponnisteluja myös ikäihmisemme puolelta.

Riina & Juuli

Siis tehdäänkö me taidetta?

En mie ainakaan osaa..

Mitähän mie osaisin?

Taitaa olla aika harvinaista pohtia, mitä minä työssäni teen ja mitä osaan. Saatikka mitä osaamista minulla on, mutta sitä ei vaan tule käytettyä.

Olen kohdannut henkilökuntaa jokaisessa pilottikohteesta ja olemme muotoilleet savesta osaamisia ja merkityksellisiä asioita. Alkukankeuden jälkeen ajatus lähtee lentoon ja saven muotoilu tuntuu hyvältä, rentouttavalta. Monia asia, joka leijuu abstraktina ilmassa saa konkreettisen muodon.

Muodot kertovat työn merkityksellisyydestä ja tärkeydestä. Siitä, että asiakkaan äänen kuuleminen ja viestin välittäminen on tärkeä osa omaa työtä. Mutkiakin matkalla on. Välillä tarvitaan ämyriä, suurta torvea, että asiakkaalle tärkeät asiat ovat osa normaalia arkea.

Kuinkakohan moni ikäihminen muistelee kauniita kirjoneuleita tai kilpikangas-sidoksisia pellavaliinoja, joita on tullut kudottua elämän varrella. Kuinka moni katselee tarvekaluja ja muistelee, kuinka on ollut aika, jolloin kaikki piti tehdä itse.

Meillä jokaisella on paljon sellaisia tärkeitä asioita, joita toivoisi voivansa toteuttaa yhä silloinkin, kun on vanha ja tarvitsee apua. Kuinka usein ikäihminen saa tilaisuuden kertoa omista tärkeistä asioista? Milloin on sellainen tilanne, että joku kuulee ja ymmärtää asian merkityksellisyyden?

Savityöpajoissa olen nähnyt ja kuullut, että ikäihmisten kanssa työskentelee paljon ihmisiä, jotka haluavat kuulla ja haluavat tehdä näkyväksi ikäihmisille tärkeitä asioita. Kuulluksi tulemisen tilanteita ikäihmisen arjessa on. Mutta yksin yksittäisen työntekijän halu ei riitä. Tarvitaan laajempaa kulttuurista ymmärrystä siitä, että tärkeiden asioiden toteuttaminen ei tuota lisätyötä tai tee työstä hankalaa. Hymy ikäihmisen kasvoilla, huumorin värittämä keskustelu ja nauru raikuu, kun hyvä olo lisääntyy. Siinä sivussa se säästää euroja sote-kukkarossa. Kun elämä on mielekästä ja mukavaa, kun ikäihminen kokee olevansa tärkeä, voi vaikkapa käydä niin, että lääkkeiden ja hoivan tarve vähenee.

Mikäs sen mukavampaa, kuin löytää peilikuvasta se vanha tuttu - se jota ei ole tavannut vuosiin!

 

                                                                              Kuva Päivimaria Seppänen

Taidetta ja kulttuuria ennen ja nyt

Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista -hankkeessa viedään taidetta ja kulttuuria ikäihmisten arkeen ja palveluprosesseihin. Tätä toimintaa ovat suunnittelemassa ja  toteuttamassa myös eri alan opiskelijat. Tästä alkaa "julkaisusarja" aiheella, miten taide ja kulttuuri ovat olleet ikäihmisten arjessa ennen ja nyt.

Meidän ikäihminen "Kaisa" (nimi muutettu).

Kaisan elämässä kulttuurilla ja taiteella on ollut suuri merkitys ja ne ovat kuuluneet vahvasti hänen elämäänsä. Kulttuuri ja taide ovat tuoneet hänelle elämään sisältöä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kaisa nuoruudessaan on ollut mukana teatterissa näyttelemässä ja muutenkin liikkunut ystävien kanssa kulttuurisissa tapahtumissa.
Kaisa kiinnostui taiteesta, kun hän osallistui posliinimaalauskurssille. Siellä hänen taiteellisuus tuli ilmi. Kaisa on elämässään maalannut astioita, astiastoja ja maalauksia.

Nykyään taide ja kulttuuri näkyvät hänen seinillään tauluina. Hän ei jaksa/halua enää nyt 84 vuotiaana osallistua tapahtumiin. Mutta hänen puheistaan tulee silti ilmi, että varsinkin posliinimaalaus on edelleen lähellä sydäntä.

Kaisa innostui meidän kanssamme piirtämään ja hänestä näki, että se oli mieluisaa. Kaisa pystyi hienosti keskittymään ja hänen kätensä oli hyvin vakaa edelleen.

sosionomiopiskelijat Laura ja Mia