torstai 14. huhtikuuta 2016

Projektista prosenttiin



Unesco julisti 1990-luvun kulttuurin vuosikymmeneksi ja sen aikana lähti liikkeelle moni hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä hanke, mm. Arts in Hospital-liike ja syntyi termi ”soveltava taide”. Soveltavan taiteen tavoitteena on ollut hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen taiteen keinoin.

Taiteen tekeminen on luovaa ja aktiivista. Taiteen tekeminen ryhmässä vahvistaa sosiaalisia taitoja, kun huomaa että on toisia, jotka käy läpi samoja asioita, kuin itse. Oma itse unohtuu ja syntyy mahdollisuus heittäytyä tekemään sellaista, mihin ei muuten rohkenisi. Taiteilija ohjaa taiteen saloihin, ruokkii ja mahdollistaa osallistumisen. Kuvataiteilija saattaa tehdä värimalleja tai esittää herätteleviä kysymyksiä, miten työtä voisi jatkaa.
 Sanataiteilija kerää osallistujilta runon osia ja kokoaa niistä yhtenäisen tarinan. Muusikko näyttää tahtia ja kuvanuotteja, kun ikärouvien rokkibändi soittaa.



Taiteen tekeminen on mahdollista meille kaikille. Miksi sitten hoivaympäristössä ei puhuta taiteen tekemisestä vaan viriketoiminnasta? Mistä viriketoiminta terminä on lähtöisin? Muutama vuosikymmen sitten koulutettiin askartelun ohjaajia vanhainkoteihin ja kehitysvammalaitoksiin. Silloinen hoito- ja ihmiskäsitys oli hyvinkin säilyttävä. Jotta potilaiden päivät kuluisivat, heille tuli tarjota erilaisia virikkeitä. Ihmiskäsitys on muuttunut. Puhunta on vaihtunut potilaasta asukkaaksi, asiakkaaksi tai kuntoutujaksi. Tavoitteena on pärjätä kotona kaiken ikää. Kaikki nämä sanat ovat aktiivisia ja tähtäävät omatoimisuuteen ja vahvistavat osallisuutta. Puhunta, jossa tarjotaan viriketoimintaa kuntoutujille, on ristiriitainen.

Mitä lisäarvoa kuntoutumiselle tai asiakkuudelle taiteen tekeminen tuottaa? Taiteen vapauttavassa ilmapiirissä saa hetken levähtää, mutta samalla harjoittaa tärkeitä taitoja. Kuvataide ja musiikki tarjoavat esim. motorisia ärsykkeitä. Teatteri-ilmaisussa harjoitetaan sosiaalisia taitoja motoriikan lisäksi. Tekeminen on hauskaa, tulee väkisin ilo pintaan. Hyvällä mielellä kuntoutuminen on helpompaa, kuin hampaat irvessä.

Taidetta on tuotettu projektiluonteisesti sote-palveluihin. Rahoituksen loputtua toiminnalla ei ole ollut jatkuvuutta. Pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole voitu tutkia. Hallituksen kärkihanke neljän toimenpide kaksi, prosenttiperiaatteen laajentaminen sosiaali- ja terveyspalveluihin tarkoittaa projektiluonteisuudesta luopumista. Toimintakuluista prosentti toiminnalliseen taiteeseen vahvistaa luovuuden ja taiteen vapauden tulemista osaksi kuntoutumista ja arkea. Jokaisella on oikeus taiteeseen, sen saatavuus ja saavutettavuus tulee turvata. Ei riitä, että tarjotaan virikkeitä, vaan tarvitaan tiloja aktiiviselle, innostavalle tekemiselle. Tekemiselle, jolla on tavoite. Hyvinä esimerkkeinä mm. muistisairaille järjestetyt sanataidetyöpajat. Kalevalan luenta saa puhumattoman muistisairaan keskustelemaan Kalevalan hahmoista. Kotiin vietynä tanssitaide saa liikuntakyvyttömän tuntemaan liikkeen selkärangassaan. Nuori, joka ei uskalla ottaa kontaktia toisiin ihmisiin sulautuu harrastajateatteriryhmään.  




Taide kuuluu arkeen. Vaikkei sitä aina ymmärrä, taiteeseen törmää kaikkialla ja onhan kirjasto käytetyin kulttuuripalvelu. Taidetta ei tarvitse ymmärtää, se ei ole laastari. Sen sijaan taide herättää ajattelemaan innostaa ja vapauttaa, mahdollistaa osallistumisen ja itse tekemisen. Omien tuotosten näkeminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa itsetuntoa – minä pystyn tähän, olen hyvä! Silloin kun taide on muun kuntoutuksen rinnalla, aamupuuron keittoon sisältyy tarina ja tanssi, syntyy arkisiin askareisiin uudenlaista mielekkyyttä. Ehkä kannattaakin nousta ja lähteä, pitää itsestä huolta koska tämä päivä on hieno päivä.

Päivimaria Seppänen


perjantai 1. huhtikuuta 2016



Geronomi-opiskelijat jälleen Huhdasjärvellä maaliskuussa

Edellisellä kerralla saimme kokeilla Kouvolassa työskentelevän tanssinopettajan Janne Outisen ohjauksessa erilaisia tansseja, ja mukavaa oli. Tanssi on hyvä keino toimintakyvyn ylläpitämisessä. Rytmi vie mukanaan ja innostaa liikkumaan. Ei ole tärkeää tekeekö liikkeet täysin oikein, vaan asenne ratkaisee. Liikkuminen kannattaa aina. Kokeilemalla uusia tai aiemmin harrastamaansa harrastusta uudelleen, voi löytää mielekästä tekemistä ja saada uusia kokemuksia sekä löytää jopa uusia ystäviä.

Ryhmämme jäsenet ovatkin vuosien aikana käyneet tanssimassa kuka enemmän, kuka vähemmän. Rytmikkäät tanssit saivat ryhmäläiset mukavasti mukaan. Eikä opiskelijatkaan välttyneet rytmien houkutuksilta.  On yllättävän vaikeaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa saada jalat menemään toivotulla tavalla, lantion mukaan ottaminen sekä vielä ylävartalon yhdistäminen liikkeeseen mukaan. Ryhmäläiset kertoivat pitäneensä tanssista ja toivottavasti innostaa heitä vaikka kesällä menemään lavoille kokeilemaan rytmikästä liikuntaa…

Tällä viikolla järjestimme opiskelijoiden toimesta ryhmäisillemme tekemistä. Jälleen kerran näytimme, kuinka huokeilla investoinneilla voidaan saada kivoja koristeita tehtyä omalta pihalta löytyvillä tarvikkeilla. Kokeilimme mitä voidaan oksista saada aikaan. Tiina oli tehnyt yhden sydämen muotoisen koristeen malliksi, mutta idearikkaat ryhmäläisemme ideoivat oksista tukivarsia köynnöksille sekä kukkapurkeille suojaruukkuja. Ja pitihän sitä meidänkin kokeilla kuinka vaikeaa oksien työstäminen on J. Mukavaa ajanvietettä, osa ryhmäläisistä harmitteli, kun kaikki eivät olleet paikalla, koska arvioivat, että toisetkin olisivat pitäneet askartelusta.

Kevät etenee kovaa vauhtia ja hanke alkaa osaltamme olla loppupuolella. Mukavia hetkiä olemme saaneet viettää ryhmäläisten kanssa ja nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan herkkujen muodossa. Yksi ryhmäläisistämme kertoi jo odottaneensa ryhmään tuloa ennen edellisen kerran tanssin alkua ja sanat lämmittivät kovasti meidän opiskelijoiden mieltämme. Toivottavasti olemme olleet luomassa ryhmäläisillemme mukavia innostavia hetkiä. 

 

Kevät terveisin Tiina ja Jonna