Blogissamme on viimeisimpänä tullut useita julkaisuja teemalla, miten taide ja kulttuuri on ollut ikäihmisten arjessa ennen ja nyt. Nyt aihe vaihtuu ja saatte lukea ikäihmisten kokemuksia, kun sosiaalialan opiskelijat sekä taitelija ovat vieneet taidetta ja kulttuuria ikäihmisille heidän kotiinsa, keskelle arkea. Myös opiskelijat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan, mitä ovat oppineet hankkeen toimintaan osallistumisen myötä.
Mitä ikäihminen saa toiminnasta?
Ikäihminen saa toiminnan myötä toisen polven juttuseuraa. On varmasti mukava jutella vaihteeksi nuoremmille ja esimerkiksi lapsuuden muistelu onkin ollut usein esillä tapaamiskerroilla.
Hankkeen myötä on tullut käytyä pitkästä aikaa museossa, joka antoi jutun juurta. Katsoimme myös elokuvan, josta seniorimme innostuikin todella paljon. Hän sanoi pitävänsä suomalaisista elokuvista, mutta tuntuu, että hyviä elokuvia on toisinaan vaikea löytää. Haastetta katsomiselle tuo lisäksi se, että hän katsoo elokuvia ainoastaan televisiosta, sillä digiboxia tms. ei ole käytettävissä.
Hankkeen toiminnan avulla ikäihminen on tullut tietoisemmaksi omasta hyvästä toimintakyvystään ja hänen puheestaan välittyykin suuri arvostus hyvänä säilynyttä terveyttä kohtaan.
Mitä me opiskelijat olemme oppineet hankkeesta?
Varmasti merkittävin "oppi" hankkeesta on ollut käytännön kokemuksen saaminen. Kummallakaan kun ei ole entuudestaan työkokemusta vanhustyön kentältä. Hanke tarjosi helpohkon väylän päästä näkemään ja kokemaan pienen siivun siitä, millaisia vanhukset ovat asiakkaina. Mukavana lisänä olemme saaneet kuulla paljon historiasta, siitä millaista elämä on ennen ollut, ihan täällä Lappeenrannassakin.
Sosionomiopiskelija Anni ja Eveliina
torstai 17. joulukuuta 2015
tiistai 15. joulukuuta 2015
Miten taide ja kulttuuri on ollut ikäihmisen arjessa ennen ja nyt?
”Ei olt aikaa mihinkään piirtelyyn, töitä oli tehtävä”. Näin
totesi eräs ikäihminen, kun kysyimme häneltä, että onko hän nuorempana piirtänyt
tai maalannut. Maalauspensselin käteen ottaminen oli ryhmän miesjäsenelle
mahdoton tehtävä. Hän halusi olla kuunteluoppilaana, sillä: ”maalarit on eri
miehiä ja minä en ole sellainen”.
Ikäihmiset valmistivat kanssamme ryijyn, joka neulottiin
käsivarsineulonnalla ja maalattiin lopuksi pensseleillä kirkkaan väriseksi. Ryijyn
tekeminen muistuttaa ikäihmistä vanhoista ajoista. Liian moderni taiteen
tuottaminen tuskin olisi ollut yhtä mieluisaa kuin jo valmiiksi tutun käsityön
aloittaminen. Työn helppous ja työn nopeus viehättivät ja taisi eräs mummo
maininneensa olevansa ylpeä työstään! Usein muistisairaus nakertaa minäpystyvyyskokemuksia
ja osaltaan heikentää yksilön kykyä uskoa omiin kykyihinsä. Konkreettinen
"taideteos" yllätti ikäihmiset: tämän he olivat tehneet lähes
itsenäisesti!
Yksi ryhmän jäsenistämme oli selvästi innostunut jokaisesta
työvaiheesta. Hän oppi neulomisen hetkessä ja maalaaminen sujui reippaalla
otteella. Se puhdas innostuneisuus ei voinut jäädä huomaamatta, niin
intensiivisesti ja hymy huulilla hän työtään suoritti. Samanaikaisesti
kyselimme arvoituksia ja hän vastasi useisiin arvoituksiin hyvin nopeasti ja aivan
oikein.
Jos heiltä kysyisimme, että osaatko tehdä taidetta ja
pidätkö kulttuurista, kaikki vastaisivat kieltävästi. Mutta kun työhön vain
ryhdytään, niin myös muistisairaiden muistisopukoista löytyy taitoja ja
lahjoja, jotka ovat taidetta tässä ja nyt. Käsillä tekeminen on tuttu asia
ikäihmisille ja sitä he tarvitsevat edelleen. Taidetta voi olla myös se, että
heittäytyy hetkeen ja unohtaa hetkeksi olevansa muistisairas tai asuvansa
kodinomaisessa laitoksessa. Taiteen tekeminen tuo onnistumisen kokemuksia ja
kukaan ei voi määritellä mikä on taidetta. Pääasia on, että tekee jotain ja
josta tulee hyvä mieli!
Sosionomiopiskelijat Saila, Vilma ja Jenni
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Laurinkoti – toimintatuokiot muistisairaille
Ensimmäisellä
kerralla muistelimme asukkaiden kanssa vanhoja aikoja kuvien avulla. Kuvia oli
esim. vanhoista esineistä ja paikoista Lappeenrannan alueella. Kuvat auttoivat
aktivoimaan vanhuksia muistamaan jo unohdettujakin asioita. He selvästi kokivat
mielihyvää siitä, että he tiesivät sellaisista vanhoista asioista, joista me
nuoret emme olleet kuulleetkaan
Toisella
kerralla luimme yhdessä asukkaiden kanssa sananlaskuja. He osasivat hienosti
selittää sananlaskujen merkityksiä ja muistivat niitäkin erinomaisista. Kaikki
olivat aktiivisesti mukana. He kokivat sananlaskut todella mielekkäänä
aktiviteettina
Kolmannella
ja viimeisellä kerralla pidimme asukkaille elämänkaarijumpan, johon kuului mm.
kukkien poimintaa, mopolla päristelyä ja hiusten laittoa. Asukkaat olivat
aktiivisesti mukana, ja kokivat, että tästä harjoituksesta oli hyötyä
Laurinkoti
oli paikkana hyvin opettavainen ja saimme toteuttaa tuokioitamme itsenäisesti. Kaikki asukkaat olivat aktiivisia ja selvästi ilahtuneita
tuokioiden jälkeen. Tuokiot toivat varmasti sisältöä ja merkitystä
muistisairaiden päiviin.
Sosionomiopiskelijat Elviira, Noora & Saija
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
tiistai 1. joulukuuta 2015
Taiteellista meininkiä Kasarminportin palvelutalossa
Kävimme
syksyllä pitämässä viriketuokioita
Kasarminportin palvelutalolla. Suunnittelimme tuokiot asukkaiden toiveiden
mukaisesti. Kävimme ensin tutustumiskäynnillä, jossa selvitimme asukkaiden
toiveita ja tutustuimme. Palvelutalosta löytyikin monta innokasta osallistujaa,
jotka osallistuivatkin jokaiseen tuokioon.
Ensimmäisessä
tuokiossa soitimme musiikkia ja keskustelimme musiikin herättämistä ajatuksista.
Valitsimme eri musiikkityylejä ja erilaisia kappaleita. Kappaleet herättivät
eri asukkaissa eriäviä mielipiteitä ja osa innostui myös muistelemaan musiikin
tuomia muistoja. Tunnelma tuokiossa oli hyvin rauhallinen ja iloinen.
Seuraavalla
kerralla luimme sananlaskuja ja keskustelimme niistä. Musiikin tahdissa
muovailimme muovailuvahalla erilaisia mieleen tulevia asioita. Muovailuvahasta
syntyikin vaikka mitä! Lopuksi pidimme hauskan bingon, johon löytyi myös
ensikertalaisia. Bingosta palkintona oli hyvä mieli, ja niin olikin!
Viimeisellä
kerralla maalasimme syysmaisemia vesiväreillä. Oivia taiteilijoita olikin
menossa mukana tällä kertaa! Taideteoksissa hulmusivat syksyiset puut ja taivas
oli punertava.
Antoisa
ja mukava kokemus oli saada vierailla Kasarminportin palvelutalolla. Mukavaa
syksyn jatkoa asukkaille!
Sosionomiopiskelijat Christina
ja Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)