Miten taide ja kulttuuri on ollut ikäihmisen arjessa ennen ja nyt?

”Ei olt aikaa mihinkään piirtelyyn, töitä oli tehtävä”. Näin totesi eräs ikäihminen, kun kysyimme häneltä, että onko hän nuorempana piirtänyt tai maalannut. Maalauspensselin käteen ottaminen oli ryhmän miesjäsenelle mahdoton tehtävä. Hän halusi olla kuunteluoppilaana, sillä: ”maalarit on eri miehiä ja minä en ole sellainen”.

Ikäihmiset valmistivat kanssamme ryijyn, joka neulottiin käsivarsineulonnalla ja maalattiin lopuksi pensseleillä kirkkaan väriseksi. Ryijyn tekeminen muistuttaa ikäihmistä vanhoista ajoista. Liian moderni taiteen tuottaminen tuskin olisi ollut yhtä mieluisaa kuin jo valmiiksi tutun käsityön aloittaminen. Työn helppous ja työn nopeus viehättivät ja taisi eräs mummo maininneensa olevansa ylpeä työstään! Usein muistisairaus nakertaa minäpystyvyyskokemuksia ja osaltaan heikentää yksilön kykyä uskoa omiin kykyihinsä. Konkreettinen "taideteos" yllätti ikäihmiset: tämän he olivat tehneet lähes itsenäisesti!

Yksi ryhmän jäsenistämme oli selvästi innostunut jokaisesta työvaiheesta. Hän oppi neulomisen hetkessä ja maalaaminen sujui reippaalla otteella. Se puhdas innostuneisuus ei voinut jäädä huomaamatta, niin intensiivisesti ja hymy huulilla hän työtään suoritti. Samanaikaisesti kyselimme arvoituksia ja hän vastasi useisiin arvoituksiin hyvin nopeasti ja aivan oikein.

Jos heiltä kysyisimme, että osaatko tehdä taidetta ja pidätkö kulttuurista, kaikki vastaisivat kieltävästi. Mutta kun työhön vain ryhdytään, niin myös muistisairaiden muistisopukoista löytyy taitoja ja lahjoja, jotka ovat taidetta tässä ja nyt. Käsillä tekeminen on tuttu asia ikäihmisille ja sitä he tarvitsevat edelleen. Taidetta voi olla myös se, että heittäytyy hetkeen ja unohtaa hetkeksi olevansa muistisairas tai asuvansa kodinomaisessa laitoksessa. Taiteen tekeminen tuo onnistumisen kokemuksia ja kukaan ei voi määritellä mikä on taidetta. Pääasia on, että tekee jotain ja josta tulee hyvä mieli!

Sosionomiopiskelijat Saila, Vilma ja Jenni