perjantai 18. maaliskuuta 2016


Paletti – hankkeen Ummeljoen pilottiryhmä pyörii pitkälti naisvoimin kylätalon alakerrassa Kouvolassa.  Tällä kertaa taittelimme yhdessä origameja Tiina Ikkosen kanssa. Monet epäilivät aluksi taitojaan, mutta hienostihan kaikki sitten kuitenkin sujui. Mukana oli viisi innokasta opettelijaa sekä me kaksi opiskelijaa auttamassa ja osallistumassa. Kolmenlaisia taitteluita saimme aikaiseksi ja seuraavalla kerralla yritämme lisätä taitojamme siinä jalossa lajissa, josta japanilaiset ovat tehneet suorastaan taidetta.

Anne ja Sirkku
 


 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Keskity onnistumisen hetkiin, koko sessio ei voi olla aina onnistunut.​ Negatiivisetkin tunteet voivat olla voimauttavia osallistujalle!​

Tuli kerran semmonen olo, että ihan kuin olisin täällä vain omaksi ilokseni. Kun menin yksikköön, tapasin hoitajan, jolla taisi olla huono päivä. Hän pohti ääneen, jotta ketäs myö sulle sinne saataisiin, kun tuo ja tämä ovat olleet justiinsa retkellä ja kohta tulee ruokakin.

Mielenkiintoinen tilanne. Jos olisin ollut hätäisempi, olisin kokenut itseni epätervetullleeksi tai vähätellyksi. No, onneksi olin itse tietoinen siitä, mikä tehtäväni on ja miksi siellä olin. Olenkin ottanut ohjenuorakseni seuraavia useinkin toisettuja lauseita, mutta tässä, kun tehdään uutta, nämä asiat ovat niin totta:
Anna asioiden jäädä taakse, kun lähdet.
Älä siis jää murehtimaan!
Virheistä opitaan.

Olenkin miettinyt ja tehnyt itselleni tavoitteita, mitä tällä työllä haluan saavuttaa taiteilijana, sillä silloin, kun olen itse innostunut, pystyn luomaan ikäihmiselle innostavan kokemuksen,.


Olen kokenut tutkimuksellisen ajattelun antoisaksi myös oman taiteen tekemisessä
Keskity onnistumisen hetkiin, koko sessio ei voi olla aina onnistunut.                   Negatiivisetkin tunteet voivat olla voimauttavia osallistujalle!

On virkistävää altistua jollekin uudelle, vaikka se saattaa olla heidän mielestään aivan naurettavaa tai typerää. Mummot saattavat kuitenkin saada moneksi viikoksi puhuttavaa siitä. Tämäkin on osallistamista kulttuuriin, ja se on tärkeää.

Pidä avoin mieli. Kaikkea voi tapahtua ja monenlaista tapahtuu.
Joka kerta on uusi.

Yhdellä kerralla kokeilimme valokuvausta ikäihmisten kanssa, mukana oli sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoita. Veimme työpajaan erilaisia esineitä, joista osallistujat saivat rakentaa asetelmia. Sitten avustimme heitä valokuvaamaan älypuhelimilla ja tableteilla, ja tulostimme tulostimella valitut kuvat seinälle. Idea oli hauska, mutta tässä kokeilussa tekniikan nopeus koitui haitaksi: meidän olisi pitänyt varautua moniosaisella tehtävällä. Kuvaajat olivat vartissa valmiita kuvineen, ja jouduimme äkkiä kehittelemään muuta tekemistä.

Aion jatkossa toimia yrittäjänä ja saamani kokemus tulee varmasti olemaan osana itseni elättämistä. Oman taiteellisen työskentelyni lisäksi soveltava taide tuo vaihtelua ja yllätyksiä. Missä lienenkin ohjaamassa, tavoitteenani on, että jokainen ottaa edes pienen askeleen kohti jotakin uutta. Kohti itsetuntemusta, muistoa, tai uutta taitoa.


torstai 10. maaliskuuta 2016

Kokemuksia Luukkaankodista - mitä ikäihmiset saivat, mitä opiskelijat...



Hanke on ollut hyvä ja antoisa asia meidän ikäihmisillemme. Meidän käyntimme ovat toimineet ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä pienryhmätoimintana yksikössä tehtävän viriketoiminnan lisänä. Ryhmämme vanhukset ovat pitäneet järjestetystä toiminnasta suuresti ja kokeneet sen mielenkiintoisena. Vanhuksemme ovat muistisairaita. Silti koemme, että olemme voineet tuoda heidän elämäänsä erilaista, piristävää sisältöä ja virkistystä. Olemme tuottaneet iloa heille pienellä ja yksinkertaisella toiminnalla. Vaikka vanhuksella olisikin muistisairautta eikä hän välttämättä hetken päästä muistaisi tuokiotamme, hänen mielensä ja olonsa voi kuitenkin jäädä hyväksi, virkistyneeksi ja rauhalliseksi tuokion ansiosta. Tämä tukee ikäihmisten toimintakykyä. Emme usko, että meidän vanhuksemme olisivat nauttineet sen enempää monimutkaisesta kulttuurisesta toiminnasta, vaan pitivät yksinkertaisista asioista. Yksinkertaisella toiminnalla voi tuottaa moninkertaisen ilon ja riemun. Tärkeintä on läsnäolo ja vuorovaikutus.

Koemme hankkeessa mukana olemisen erittäin hyödylliseksi myös meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Osalle ryhmässämme ikäihmisten kohtaaminen oli uusi asia ja osalle taas ei. Kun kokemusta vanhustyön kentältä ei ole, on mielenkiintoista ja antoisaa päästä itse kokeilemaan ja näkemään työtä käytännössä. Tällainen työskentely avaa työkenttää ja antaa paremman käsityksen vanhusten kohtaamisesta kuin pelkkä luennoilla istuminen. Parasta kohtaamisissa on ollut vuorovaikutus iäkkäiden kanssa, yhdessä tekeminen ja jakaminen. On ollut mukavaa nähdä, miten vanhukset ovat innostuneet kertomaan ja muistelemaan elämäänsä. Heidän tarinoitaan on ollut mielenkiintoista kuunnella ja me opiskelijat olemme pystyneet tarjoamaan rauhallista, kiireetöntä kohtaamista ja mielenkiinnolla kuuntelemista. Vuorovaikutus ja vanhusten kohtaaminen on ollut parasta tässä hankkeessa mukana olemisessa.

Tehostetun asumispalveluyksikön toiminta on ollut käytännössä meille aika vierasta ennen tätä projektia. Olemme oppineet paljon uutta palveluyksikön toiminnasta ja käytännöistä.  Kokemus on auttanut hahmottamaan enemmän vanhustyön kenttää. Lisäksi olemme saaneet ideoita siitä, mitä vanhusten ja yhtälailla muidenkin asiakasryhmien kanssa voi tehdä. Kokonaisuudessaan kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevassa ammatissamme.

Sosionomiopiskelijat Simo, Miia ja Annika

tiistai 8. maaliskuuta 2016

"Pitäisköhä miun tehä vielä yks.."




Olen työskennellyt Paletti II –hankkeessa kuvataitelijana. Tämä kirjoitus on pieni tarina tutkimusmatkasta sote-kentälle.

Lähdin mukaan toimintaan, koska taiteilijana ja tulevana yrittäjänä halusin löytää uusia tapoja työllistyä ja soveltaa taiteellista osaamistani. Mielestäni kaikilla on oikeus ja tarve olla osallisena kulttuuriin. Silloin, kun keskustelu taiteen soveltamisesta hyvinvoinnin kentällä alkoi lisääntyä, halusin selvittää, soveltuisinko itse jotenkin taiteen tekijäksi sote-alalle.

Kuluneiden kuukausien aikana olen saanut paljon kokemusta ja tehnyt havaintoja, jotka eivät olisi muutoin tulleet koskaan mieleeni. Hankkeet ovat myös täydellinen tilaisuus verkostoitua. Oman kokemuksen hankkimisen lisäksi saatoin havainnoida, millaista on työskennellä ikäihmisten palveluissa.

Huomioita, kertomuksia, ajatuksia


Kun kehittelin ideoita ja etsin materiaaleja, kävin aina ensin tutustumassa paikassa ja selvitin millainen toiminta heille sopii​. Vedin taidetyöpajoja sekä ryhmille, että ikäihmisille henkilökohtaisesti.
- Välillä kävi niin, että osallistujia ei tullut, koska joku oli unohtanut koko asian tai informaatio ei kulkenut.

Työskentelin palvelutalossa, jossa asukkaat ovat muistisairaita. Yhdessä sosionomiopiskelijoiden kanssa loimme heidän kanssaan hiljalleen "ryijyn", usean vierailun aikana. Ryijy neulottiin käsin (arm knitting) kuteiksi revityistä vanhoista lakanoista. Silmukat ovat puikkojen sijaan käsivarsissa. Neulominen oli kaikille tuttua, joten jokainen pääsi jollain tavalla osallistumaan. Jos toisella kädellä ei voinut työskennellä, ohjaaja toimi toisena kätenä ja neulominen tapahtui yhteistyössä. Eniten yllätti muori, jonka näkö on jo hyvin huono, mutta kokeiltuaan hän neuloi kovaa vauhtia. Maalasimme ryijyä yhdessä vesiväreillä. Aika pysähtyi. Kaikki saivat hetken keskittyä vain väriin. Jopa eräs mummo, joka ei halunnut ensin osallistua, tarttui lopulta pensseliin, koska "tuolta puuttuu sitä vihreää väriä". Viimeisellä kerralla kyselimme ryijyä värjätessä todella hankaliakin arvoituksia. Ja yllättäen juuri se huononäköinen muori, joka oli aina saapuessaan hieman hämillään itkuinen, hymyili nyt leveästi maalatessaan ja huikkasi oikeita vastauksia. Oikeanlainen luova tekeminen siis selvästi avasi joitain kanavia.
  
- Usein kohtaaminen alkaa siitä, että ihminen täytyy houkutella osallistumaan​. Haasteena onkin löytää oikea tapa esittää asiat. Kannattaa miettiä valmiiksi muutama eri tapa, jolla aloittaminen helpottuu jos osallistujaa jännittää.
- En mie osaa  
- Nyt aloitetaankin vain sekoittelemalla värejä, kokeillaan ja etsitään värejä, joita haluaisimme käyttää.  Tässä on luonto-aihe. Mitkä värit on mielestäsi hienoja mitä luonnossa esiintyy?
- Tykkäät siis punaisesta. Huomaatko, tuohon kohtaan tarvitsisi laittaa punaista. Monesti tuo viimeinen toimi viimeistään, koska heistä oli helppo ajatella, että on jokin ns. työ tai tehtävä, joka tarvitsee tekijän. Tekeminen jatkuikin usein niin, että osallistuja itse tekee päätöksiä sillä perusteella;
- No mites tuo kohta, sinne tartteis varmaan sinistä?

Eräs mummo oli alusta asti vastahakoinen maalaamaan yhdessä. Hän sanoi useasti "Ei-ei". Kuitenkin aloitimme varovasti värityskuvien maalaamisella, josta houkuttelin hänet sekoittelemaan kaikenlaisia värejä paperille muuten vaan. Monessa kohtaa vaikutti siltä, että nyt loppui into kokonaan, mutta kun siirryin jälleen kerran näyttämään, kuinka voi maalata ruusun - hän seurasi silmä kovana puuhiani. Sitten hän otti ja maalasi hurmaavan kukkaiskuvan, jonka hän halusi huoneensa seinälle.

-Lulu Jokinen-