maanantai 25. tammikuuta 2016

Yhteistä tekemistä ja hyvää ruokaa



Meidän ryhmämme asiakas oli aivoinfarktista toipuva nainen. Hänen fyysinen toimintakykynsä oli oikein hyvä, mutta hän ei pystynyt tuottamaan lainkaan puhetta. Ennen ensimmäistä käyntiämme tämä vaikutti melkoiselta haasteelta.

Teemaksemme olimme valinneet kiinalaisen kulttuurin. Neuloimme, katsoimme dokumentin lounais-Kiinan luonnosta, teimme kalligrafiaa ja kokkasimme kiinalaisittain. Tekemiset oli valittu onnistuneesti, koska ne eivät edellyttäneet puhumista ja rouvan motoriikka oli erinomainen eikä estänyt mitään käsillä tekemistä.

Toisaalta mukana oli aina myös rouvan aviomies, joka tuntui nauttivan siitä, että sai kertoa tarinoitaan ja keskustella meidän kanssamme niistä eli hänellekin oli tilaisuuksista iloa ja hyötyä.
Käyntiemme aikana rouva muuttui rohkeammaksi ja iloisemmaksi eikä puhekyvyn puute enää tuntunut häiritsevän häntä kovin paljon. Toivottavasti itseluottamusta lisäsi myös se, että neulonnassa hän oli meistä aloittelijoista ehdottomasti paras.

Käynnit olivat varmasti myös meille opiskelijoille hyödyllinen kokemus. Ilman sanojakin saatiin aikaiseksi paljon. Välineet olivat vaatimattomat, mutta niiden ympärille saatiin rakennettua paljon toimintaa.

Aviomiehen suora palaute oli aina positiivista. Hänen mielestään meidän käyntimme oli ’parasta mitä Eksote on heille tarjonnut’ ja viimeisellä käynnillä hän toivoi, että käynnit eivät vielä päättyisi.

Viimeisen kerran kiinalainen ateria sai ajattelemaan sitä, voisiko kotonaan asuvien, vanhojen ja nuorten, yksinäisyyden kokemusta helpottaa joillain saman tyyppisillä tapaamisilla laajemminkin. Päätettäisiin jokin teema, kokataan, jutellaan mitä jutellaan ja syödään yhdessä. Monelle sopisi varmaan paremmin isomman joukon tapaaminen yksinäisyyden lievittäjäksi kuin yhden yksittäisen ihmisen tapaaminen ja jokaisenhan pitää kuitenkin syödä.

Vaikeinta tämän tyyppisessä tekemisessä on varmasti se, että ohjelmasta ei tule tekemällä tehtyä. Meillä siihen auttoi ainakin se, että vaikka yksi meistä oli kiinalaisesta kulttuuritaustastaan johtuen vetäjä, me kaksi muuta teimme kuitenkin ihan samoja asioita kuin rouvakin. Tutustuminen kiinalaiseen kulttuuriin käsillä tehden oli siis meillekin ihan uusi kokemus, jolloin mekään emme olleet tilanteessa ’töissä’, vaan vastaanottamassa palvelua.

Kolmannella sektorilla voisi olla paljonkin mahdollisuuksia tämän tyyppisen palvelun järjestäjänä. Teeman valmistelu, pienen ryhmän kokoon kasaaminen ja yhteisen kokkaus- ja ruokailutilaisuuden järjestäminen voisi olla monelle yksin kotonaan asuvalle hyvä tapa lisätä sosiaalisia kontaktejaan.

Sosionomiopiskelijat Esko ja Lisa, sekä rakennusalan työnjohdon opiskelija Reija

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mitä opiskelijat ja ikäihmiset ovat saaneet hankkeen toiminnasta?



Mielestämme on ollut mukavaa käydä tutustumassa Laurankotiin ja sen asukkaisiin ja toimintatapoihin. Ryhmäämme on kuulunut viisi ikäihmistä, joista vanhin on 96 –vuotias. Ryhmään kuuluu sekä miehiä, että naisia. Hankkeeseen osallistuminen on ollut vapaaehtoista, mistä johtuen osallistujamäärä on vaihdellut.

Hankkeesta olemme saaneet lisää ohjauskokemuksia vanhusten parissa, tutustua ihmisiin ja käytäntöihin Laurankodissa. Olemme saaneet myös perehtyä vanhustyöhön yleisesti, sillä se ei ollut meille kellekään tuttua entuudestaan. Kerrat ovat olleet meistä onnistuneita ja olemme varmoja, että kaikilla on ollut mukavaa ja kaikki ovat oppineet toisiltaan jotain. Ohjauskerroilla olemme kokeneet mielenkiintoisia ja hienoja hetkiä, sekä olemme kokeneet oman läsnäolomme tärkeäksi ikäihmisille. 

On ollut kiva huomata ja kuulla, että käyntimme ovat tuoneet mieluisaa vaihtelua ikäihmisten arkeen. He ovat saaneet omaan arkeensa mielekästä tekemistä ja juttuseuraa. Olemme huomanneet, että ikäihmisille on tärkeää kertoa omia kokemuksia ja muistoja meille. Ohjauskäynneistämme olemme saaneet positiivista palautetta työntekijöiltä, sekä ikäihmisiltä. Erityisen hienoa on ollut huomata ikäihmisten kiitollisuus.

Sosionomiopiskelijat Miika, Veera ja Sanna

maanantai 11. tammikuuta 2016

Taidetta ja kulttuuria ikäihmisille - ikäihmisten kotikäynnit



Mitä ikäihminen saa toiminnasta?

Meidän asiakas asuu omaishoitaja miehensä kanssa hissittömässä kerrostalossa, joka vaikeuttaa hänen ulkoilemistaan, joten kontaktit muihin ihmisiin ovat minimaaliset. Näin ollen meidän käyntimme heidän luonaan ovat tuoneet hänelle sosiaalista seuraa ja läsnäoloa. Hän kertoi meidän käyntien tuoneen elämään iloa ja piristystä, sekä miehelleen silmänruokaa.

Ensimmäisellä kerralla teimme mielenmaisemaa, jossa hän toi esille hänen elämässään olleita tärkeitä asiota. Tämän avulla hän sai pohdiskella itseään ja menneisyyttään, sekä samalla me saimme tutustua häneen ja hänen elämäntarinaansa paremmin. Mielenmaisemasta selvisi asiakkaamme taiteellisuus, kiinnostus antiikkia ja eläimiä kohtaan. Hän kertoi menneisyydessään maalanneen paljon kissatauluja ja saimme myös ihastella hänen taideteoksiaan. Halusimme myös tukea hänen fyysistä kuntoa jumpan ja kävelyn avulla. Samalla kerroimme hänelle ohjeita, miten hän voi itsenäisesti pitää huolta kunnostaan ja liikkuvuudestaan. Halusimme tuoda vielä taidetta käynteihimme onnenpuun avulla. Onnenpuuhun kirjattiin sydämmillä asioita, jotka tuovat asiakkaamme elämään onnea ja iloa. On tärkeää miettiä, mitä hyvää omassa elämässä on ja huonon päivän tullen hän voi sen avulla muistella elämänsä hyviä asioita. Tuotokset jäivät asiakkaallemme hänen omaan käyttöönsä. Toimme kulttuuria puhumalla itsenäisyyspäivästä ja suomalaisuudesta, sekä kuuntelimme maamme-laulun ja Finlandia-hymnin. Tämän lisäksi keskustelimme asiakkaamme toiveesta koirista ja kissoista, sekä katselimme niistä videoita youtubesta ja valokuvia internetistä.

Pohtiessamme mitä hyötyä vierailuistamme on ollut, tuli meille ensimmäisenä mieleen mielen hyvinvointi. Annoimme heille piristystä heidän arjen keskelle taiteen, kulttuurin ja keskustelujen avulla. Koemme asiakkaamme olleen erittäin tyytyväinen käynteihimme.

Mitä opiskelijat saavat?

Saimme uusia kokemuksia ikäihmisten kohtaamisesta ja näkemyksen heidän elämästään. Oli mielenkiintoista kuulla heidän elämäntarinoita, historiaa, ajatuksia ja tärkeitä asioita elämästä  ja nähdä, millaisia tarpeita heillä on nykyhetkessä. Kokemus oli silmiä avaava. Tämän avulla meidän on helpompi ajatella ammatillisuutta sosionomina vanhustyössä ja minkälaisia asioita meille voi sosionomina tulla vastaan ikäihmisten parissa.


Sosionomiopiskelijat Hanna ja Anette