Yhteistä tekemistä ja hyvää ruokaa

Meidän ryhmämme asiakas oli aivoinfarktista toipuva nainen. Hänen fyysinen toimintakykynsä oli oikein hyvä, mutta hän ei pystynyt tuottamaan lainkaan puhetta. Ennen ensimmäistä käyntiämme tämä vaikutti melkoiselta haasteelta.

Teemaksemme olimme valinneet kiinalaisen kulttuurin. Neuloimme, katsoimme dokumentin lounais-Kiinan luonnosta, teimme kalligrafiaa ja kokkasimme kiinalaisittain. Tekemiset oli valittu onnistuneesti, koska ne eivät edellyttäneet puhumista ja rouvan motoriikka oli erinomainen eikä estänyt mitään käsillä tekemistä.

Toisaalta mukana oli aina myös rouvan aviomies, joka tuntui nauttivan siitä, että sai kertoa tarinoitaan ja keskustella meidän kanssamme niistä eli hänellekin oli tilaisuuksista iloa ja hyötyä.

Käyntiemme aikana rouva muuttui rohkeammaksi ja iloisemmaksi eikä puhekyvyn puute enää tuntunut häiritsevän häntä kovin paljon. Toivottavasti itseluottamusta lisäsi myös se, että neulonnassa hän oli meistä aloittelijoista ehdottomasti paras.

Käynnit olivat varmasti myös meille opiskelijoille hyödyllinen kokemus. Ilman sanojakin saatiin aikaiseksi paljon. Välineet olivat vaatimattomat, mutta niiden ympärille saatiin rakennettua paljon toimintaa.

Aviomiehen suora palaute oli aina positiivista. Hänen mielestään meidän käyntimme oli ’parasta mitä Eksote on heille tarjonnut’ ja viimeisellä käynnillä hän toivoi, että käynnit eivät vielä päättyisi.

Viimeisen kerran kiinalainen ateria sai ajattelemaan sitä, voisiko kotonaan asuvien, vanhojen ja nuorten, yksinäisyyden kokemusta helpottaa joillain saman tyyppisillä tapaamisilla laajemminkin. Päätettäisiin jokin teema, kokataan, jutellaan mitä jutellaan ja syödään yhdessä. Monelle sopisi varmaan paremmin isomman joukon tapaaminen yksinäisyyden lievittäjäksi kuin yhden yksittäisen ihmisen tapaaminen ja jokaisenhan pitää kuitenkin syödä.

Vaikeinta tämän tyyppisessä tekemisessä on varmasti se, että ohjelmasta ei tule tekemällä tehtyä. Meillä siihen auttoi ainakin se, että vaikka yksi meistä oli kiinalaisesta kulttuuritaustastaan johtuen vetäjä, me kaksi muuta teimme kuitenkin ihan samoja asioita kuin rouvakin. Tutustuminen kiinalaiseen kulttuuriin käsillä tehden oli siis meillekin ihan uusi kokemus, jolloin mekään emme olleet tilanteessa ’töissä’, vaan vastaanottamassa palvelua.

Kolmannella sektorilla voisi olla paljonkin mahdollisuuksia tämän tyyppisen palvelun järjestäjänä. Teeman valmistelu, pienen ryhmän kokoon kasaaminen ja yhteisen kokkaus- ja ruokailutilaisuuden järjestäminen voisi olla monelle yksin kotonaan asuvalle hyvä tapa lisätä sosiaalisia kontaktejaan.

Sosionomiopiskelijat Esko ja Lisa, sekä rakennusalan työnjohdon opiskelija Reija