Tuokio

On niin mukava, kun tulitte käymään.
Voi sentään, kaikenlaista, kylläpä sitä onkin.
Minä vaan kattelen. Maisemia kattelen. En minä tuommosta.
Kyllähän sitä nuorempana. Koulussa oon tehny.
Kylläpä sitä.

Ei jaksaisi tänään.
Keitähän muita on tulossa onko kukaan suunnitellut mitään
onkohan meitä taas enemmän kuin osallistujia.
Miten näistä hajanaisista suunnitelmista saa kokonaisuuden,
minä en taaskaan ole tehnyt osuuttani kunnolla.


Into ja hymy kulkevat viisi metriä edelläni käytävällä.
Pian taas nähdään, keitä täällä tänään on.
Mitä yhdessä keksimme, miten kohtaamme,
onko paikalla taas se kantapeikko huumoripaappa
hyväntuulinen huulenheittäjä,
joka lähes joka kerralta löytyy, vaikka on aina eri henkilö.
Onko tuolissaan jurnuttaja, nukahtaja, vastarannan kiiski,
joka mutrusuulla ilmoittaa että ei hän tällaista missä se hoitajakin viipyy.

Koskee, eilen on leikattu, kun tuo käsi niin, en mie pysty. Missä myö ollaan, en mie halua olla täällä, kuka miut on tänne tuonu, missä myö ollaan.
Kiitos kun tulitte.

Toiminta. Tuokio. Taide. Työpaja.

Ei virikkeitä, ei puuhastelua, ei päivän piristystä.

Elämää on.