Taidetta ja kulttuuria ennen ja nyt...

Lähdimme hankkeeseen mukaan sekavilla, mutta positiivisilla fiiliksillä. Ensimmäinen tapaaminen ikäihmisen kanssa jännitti jonkin verran molempia osapuolia. Ikäihmisemme vieroksui hieman ajatusta kulttuurista ja taiteesta, sillä hän ei koe itseään kovin taiteelliseksi. Huomasimme, että hän koki paineita siitä, että jotain konkreettista tuotosta pitäisi saada aikaan. Keskusteltuamme asiasta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että jokainen hankkeeseen osallistuja on yksilöllinen, eikä kenenkään niin sanottuja tuloksia voi verrata keskenään.

Yhdessä pohdimme, mikä olisi mieluista tekemistä ja ikäihmiseltämme nousi mielenkiinnonkohteeksi museot, ja toteutimme yhden museokäynnin Etelä-Karjalan taidemuseoon. Museo herätti vanhuksessamme ajatuksia ja oli varmasti mieluista että hänellä oli joku jonka kanssa sinne lähteä. Näin oli joku kelle purkaa mieleen nousseita ajatuksia.

Huomasimme hankkeen edetessä, että tapaamisista tuli kerta kerroilta helpompaa. Tähän vaikutti varmasti että aloimme käydä toisillemme tutuiksi. Ikäihmisemme otti meidät aina hyvin vastaan ja vierailuille oli mukava mennä. Kokonaisuudessaan hanke sopi varmasti ikäihmisellemme, koska hän kertoi nauttivansa ihmisten seurasta.

Hankkeen päättyessä osaltamme tunnelmat ovat yllättyneet ja mukavat. Meiltä vaadittiin omalle epämukavuusalueelle menemistä ja se olikin erittäin opettavaista. Ei ole helppoa mennä tuntemattoman ihmisen kotiin ja pyrkiä parantamaan hänen hyvinvointiaan. Tämä on vaatinut varmasti ponnisteluja myös ikäihmisemme puolelta.

Riina & Juuli