Taidetta ja kulttuuria ennen ja nyt...

Menemme ensimmäiselle tutustumiskäynnille ikäihmisemme luo, vastassa odottaa hieman jännittynyt mutta hyväntuulinen rouva. Tervehdykset ja esittelyt onnistuvat, mutta niiden jälkeen kommunikointi hankaloituu ikäihmisemme afasian vuoksi. Olimme tietoisia asiasta, joten emme antaneet sen haitata vaan yritimme luoda mahdollisimman rennon ja turvallisen ilmapiirin jotta se toisi osaltaan helpotusta tutustumiseen. Alun hakemisen jälkeen yhteys alkoi löytyä ja elämäntarinaakin alkoi muodostua, tähän tarvittiin vain aikaa ja kärsivällisyyttä.

Ikäihmisemme on asunut Lappeenrannassa koko ikänsä, hän on mennyt nuorena naimisiin ja saanut kolme lasta. Hän kuvailee perhe-elämäänsä vilkkaaksi koska lapsilla on niin pienet ikäerot, että hulinaa on riittänyt. Perheessä on ollut niin sanotusti perinteinen kaava, mies käy töissä ja vaimo hoitaa lapset kotona. Hänellä olisi ollut myös mahdollisuus periä maatila omilta vanhemmiltaan, mutta tällainen työ ei häntä kiinnostanut ja tila jäi hänen muille sisaruksilleen.

Kun lapset olivat kasvatettu, oli aika tehdä jotain muuta, töihin meno ja siellä monta vuotta luottamusmiehenä toimiminen toi uutta potkua elämään. Hän oli monessa mukana, järjesti yhteisiä matkoja työyhteisölle Suomen sisällä mutta myös ulkomaille, aloitti erilaisia ryhmiä työporukalle mm. liikuntaryhmä, hän istui myös pari vuotta kunnanvaltuustossa. Ikäihmisemme on ollut hyvin aktiivinen ja sosiaalinen, mutta aivoinfarktin jälkeen koko elämä on mennyt uusiksi.

Infarktista on monta vuotta, mutta se on jättänyt elämään monia haasteita ja afasia on se haastavin. Infarktin jälkeen puheterapeutilla käynnit auttoivat hieman, mutta edelleen puhuminen on hankalaa ja hahmottamisen vaikeus näkyy. Sairastumisen myötä kaikki harrastukset ja suurin osa ihmissuhteista on jäänyt. Kylässä käy lapset ja lapsenlapset ja ulkona käydään vain ruokailureissulla. Lapsien toive olikin, että toiminnan myötä saisimme kasvatettua hänelle lisää itsevarmuutta ja saisimme hänet lähtemään ulos neljän seinän sisältä. Kunto ikäihmisellämme on hyvä, se ei estä lähtemästä kotoa mutta hän pelkää tilanteita joissa täytyy ilmaista itseään sanallisesti. Onneksi hänellä on vahva tukiverkosto ympärillä joilta saa kannustusta ja huolenpitoa niitä tarvittaessa.

 Opiskelijat Peppi ja Laura