Taidetta ja kulttuuria ennen ja nyt...

Meidän ikäihmisemme ei olekaan ihan kuka tahansa ikäihminen. 85 vuotias ikälady onkin elämänsä aikana ehtinyt tehdä kaikenlaista. Hän on opiskellut, tehnyt merkittävän pitkän uran valtion leivissä, sekä hankkinut tietoa loputtomiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Kulttuuri on aina ollut osa hänen elämäänsä, ja sen puitteissa ikäihmisemme onkin kiertänyt Suomen teattereissa, hankkinut taidetta kotiinsa, sekä osallistunut erilaisille kursseille, jotka käsittelevät taidetta ja kulttuuria

Ikäihmisemme on syntynyt aikana ennen sotia, mutta on kokenut sota-ajan lapsuudessaan. Hän on nähnyt lamasta nousun, Suomen jälleenrakennuksen sekä yhteiskunnan erilaiset muutokset. Siinä samassa on muuttunut myös taide ja kulttuuri.

Taidehistoria on ollut pitkään yksi merkittävä kiinnostuksen kohde. Hän on aikoinaan osallistunut taidehistorian kurssille, ja kirjallisuutta asian tiimoilta löytyy kirjahyllystä monen opuksen verran. Kiinnostus on myöhemmin elämän kääntyessä ehtoo puolelle hieman hiipunut, sillä lukeminen ja kuvien katselu on mahdotonta näkökyvyn takia. Materiaalia häneltä kyllä löytyisi vaikka muille jakaa, mutta auttajia ei kovinkaan montaa. Kirjoja, postikortteja sekä esitteitä erilaisista kulttuuritapahtumista on kertynyt aikojen saatossa yksi jos toinenkin. Näissä on jotakin vielä tärkeämpää, kuin pelkkä sisältö, nimittäin tunnearvo. Sitähän se kulttuuri osaltaan onkin, jotakin joka herättää tunteita meissä, muistoja, kokemuksia, mitä vain.

Erilaisten kurssien tiimoilta ikäihmisemme on reissannut katsomaan erilaisia kulttuuritapahtumia ja nähnyt ja kokenut paljon. Suomen teattereita hän on kiertänyt lisäksi oman aviomiehensä kanssa. Hieman vitsinä hän heittikin jotakin sen tapaista, että mitä lähempänä teatteri on, kiinnostus hiipuu, mutta mitä kauemmaksi mennään, sitä kiinnostavampaa sinne on lähteä.

Kulttuuri kiinnostaa häntä edelleen. Kaivattaisiin vain enemmän auttavia käsiä, jotta kotoa poistuminen olisi helpompaa. Tarvittaisiin avuksi näkeviä silmiä, että teksti tulisi kuulluksi. Tarvittaisiin enemmän läsnäoloa, että kulttuurillinen tietotaito siirtyisi eteenpäin.

Sosionomiopiskelijat Heidi ja Elina